Viime viikkoina Suomessa uutiset ovat olleet synkkiä, erityisesti Asema-aukion tapahtumien johdosta. Tapahtumien aikaan elin kuitenkin omassa kansainvälisessä kuplassani, josta heräsi muutama ajatus.
Kävin siis viime viikonloppuna Minskissä valkovenäläisten nuorisojärjestöjen yhteistyöseminaarissa muutaman muun suomalaisen ja eurooppalaisen nuorisojärjestötoimijan kanssa. Ennen matkaa odotin, että Minskissä meno näyttäisi hyvin Neuvostoliittolaiselta, ja että seminaarin mielikuvat olisivat hyvin synkät. Valko-Venäjä sentään on ”Euroopan viimeinen diktatuuri”.
En olisi ikinä voinut yllättyä positiivisemmin. Minsk tuntui hyvin keskieurooppalaiselta, eikä seminaari mitenkään eronnut muista EU:n alueella olleista konffista, missä olen ollut. Viisumin hankkimista lukuunottamatta ei edes tuntunut siltä, että olisin lähtenyt EU:sta! Päälle jäi tosi positiivinen fiilis, enkä ole aikoihin tuntenut oloani niin tervetulleeksi.
Toki Valko-Venäjällä maan huono poliittinen ja taloudellinen tilanne oli nähtävissä: kenelläkään ei ollut käteistä, ja semma, johon osallistuin, oli oikeastaan laiton. Matkalla opin entistä enemmän arvostamaan länsimaisuutta, josta sikäläiset unelmoivat ja jonka eteen he tekevät parhaansa. Meillä sentään on vapaus järjestäytyä, vakaa taloustilanne, usko parempaan tulevaisuuteen, ja vaikka mitä muuta!
Vaikka Suomessa meillä menee monta kertaa paremmin, reissu Minskiin herätti minut siitä, että meidän ei tule unohtaa periaatteita ja arvojamme. Kaikki rasistiset ja fasistiset teot ja ulostulot tulee tuomita ehdottomasti. Me ei saada lipsua sille tielle, että alamme riitelemään toistemme kanssa perusarvoistamme ja -oikeuksistamme. Niitä on kunnioitettava.
Jokainen, joka niitä arvoja vastaan on, sietäisi lähettää jonnekin, missä niitä ei ole. Vasta Suomesta lähtiessä tajuaa, kuinka mahtava se on. Vasta EU:sta lähtiessä tajuaa, kuinka mahtava se on. Meidän tulee tehdä töitä sen eteen, että meidän mahtavuus pysyy ja paranee, ja että se leviää muuallekin.
Pidetään kiinni yhteisestä eurooppalaisuudestamme ja länsimaisuudestamme, sillä se on arvokkain omaisuutemme.
HEGE MIETTINEN 