Liittokokous oli ja meni – aika purkaa viimeiset ajatukset. Tästä tuli pitkä teksti, mutta jokaisen sanan haluan sanoa.
Oma äänimääräni ei siis riittänyt jatkoon, vaan meistä kolmesta ehdokkaasta valittiin puheenjohtajaksi jo ensimmäisellä kierroksella Pietu, jolle tahdon osoittaa todella isot onnittelut vielä kerran! Lisäksi haluan kiittää Matleenaa, jota ilman nämä vaalit olisivat olleet todella raskaat.
Minä jatkan tästä eteeenpäin henkisenä voittajana, sillä olen täysin tyytyväinen siihen kampanjaan, minkä vedin ja niihin ideoihin, mitä esitin. En todellakaan kadu mitään, vaan olen ylpeä siitä, että me ehdokkaat vedettiin nämä vaalit loppuun asti yhdessä todella hyvällä draivilla. Meidän vaalien reiluudesta sietäisi monen muun ottaa mallia.
Yksi asia kuitenkin pysäytti minut eilen todella pahasti, joka oli kaikkien henkilövaalien sukupuolijakauma. Tuomas kirjoitti tästä todella hyvin, enkä itse osaisi asettaa asiaa paremmin sanoiksi. Tulos järkyttää, sillä en ymmärrä, miten meidän maailman parhaassa järjestössä voi vaalitulos olla niin vääristynyt. Tänään omien tunteiden käsittelyä on pahentanut tyrmistys siitä, että miten meidän nuorten kesken sukupuoli voi vaikuttaa näin paljon, ja että miten on itse voinut osallistua sitä tukevien asenteiden ja rakenteiden ylläpitämiseen. Minulle tämä on syvä itsetutkiskelun paikka.
Luotan kuitenkin täysillä siihen, että uusi valittu hallitus tarttuu asiaan sen vaatimalla vakavuudella, sillä te, Pietu, Venla, Niko, Aapo, Aino, Alvar, Jesse, Juho, Lauri, Reetta, ja Sofia, olette ihan hemmetin kova tiimi, joka tulee tekemään timanttista työtä. Teidän jutuista tulen ihan varmasti olemaan kateellinen, ja tahdon onnitella teitä sydämeni pohjasta! Jos siltä tuntuu, älkää myös pelätkö napata vaaleissa esittämiäni ajatuksia jatkokehitykseen, vaikka te kyllä tuutte tekemään liitosta ensistä paremman paikan joka tapauksessa.
Muutoinkin luottoni on vahva liittoon, joka juuri hyväksyi niin tykin yhdenvertaisuussuunitelman ja muutenkin huiput asiakirjat. Vaikka työtä on vielä tehtävänä, niin tämä liitto se vaan yllättää aina parhaudellaan vuosi vuodelta enemmän. Odotan innolla vuosiani alumnina tulevaa pakahduttavaa ylpeyttä odotellen!
Haluan sanoa myös teille lopuille ehdokkaille, Heili, Julia, Kia, Aino, Alisa, Camilla, Laura ja Pihla: kun te jatkatte samanlaisella teholla, rohkeudella ja itsevarmuudella kuin mitä ootte vetäneet viimeisimmän kuukauden, niin oon ihan täysin varma, ettei teillä ole tulevaisuudesta mitään pelättävää. Nyt sattuu, itkettää ja vihastuttaa. Todella paljon, ainakin minun osalta. Kohta kuitenkin ollaan taas jonkun todella siistin asian äärellä itse kukin, mutta ilman sitäkin ihailen teitä isosti!
Tähän postaukseen päättyy siis ajatukseni postaaminen liitosta. Olen kuluneista vajaasta kolmesta vuodesta todella kiitollinen. En voi käsittää, miten jokin asia voi olla niin rakas. En voi käsittää, mistä olen kaivanut niin paljon verta, kyyneliä ja hikea tämän järjestön eteen. En voi käsittää, miten jokin asia on niin kauan tehnyt niin onnelliseksi. Matkan varrella on tehty isoja virheitä ja isoja saavutuksia, mutta olen kiitollinen siitä, että saan olla todella ylpeä osallisuudestani lukiolaisliikkeessä.
Kiitos Suomen Lukiolaisten Liitto, kiitos liittokokous, kiitos te muut ehdokkaat, kiitos kaikki ystävät matkan varrella. Iso kiitos 
HEGE MIETTINEN 