Synkkä päivä Euroopalle

Synkkä päivä Euroopalle, synkkä päivä idealismille ja synkkä päivä nuorille.

En voi oikein käsittää asiaa, olenhan itse syntynyt ja elänyt kansainvälisyydestä. Rajat ovat minulle triviaaleja, ja yhteistyön laajentaminen ylikansallisella tasolla on minulle itsestään selvää. Olen ylpeä idealisti ja federalisti, ja minua suorastaan sattuu se, kuinka moni Britti äänesti eurooppalaista yhteistyötä vastaan. Lisäksi neljä omaa mielenkiinnon kohdetta aamun shokin jälkeen:

1. David Cameronin ero johtaa siihen, että EU-eroprosessin käynnistyminen viivästynee lokakuuhun. Lisäksi pitäähän vielä parlamentin äänestää eron puolesta, mistä tulee hyvin hankalaa, koska enemmistö parlamentista tukee EU:ta. Toisin sanoen osan kansanedustajista tulee äänestää itseään vastaan, sillä kansan tahtoa ei voi jättää kunnioittamatta. Kuka sen tekee? Vai näemmekö uusintavaalit? Labourinkin johto on vissiin menossa uusiksi. Jaiks.

2. Brittien tulevaisuus on hyvin paksun sumuverhon alla. Siirtyykö UK Norjan vai Sveitsin malliin? Vai keksiikö se oman ulkopuolisemman mallin? RIP talouskasvu, jos sitä ees koskaan olikaan. Jo tämänhetkisen romahduksen takia Iso-Britannia on tipahtanut maailman viidenneksi suurimmasta taloudesta kuudenneksi suurimmaksi. En tykkää todellakaan siitä, että eletään niinkin mielenkiintoisia aikoja, että tämä on mahdollista. Pahinta on toki se, että tämä äänestys oli olevinaan protesti eliittiä kohtaan, vaikka se tulee osumaan todennäköisesti vähiten heihin.

3. Skotlanti (63 % EU:n puolesta) päätyy äänestämään uudelleen itsenäisyydestään, ja EU:ssa pysyminen mielessään skotit ovat varmasti lähellä onnistumista. Skotlannin perässä kipuilisivat hyvinkin nopeasti Gibraltar (95% äänesti EU:n puolesta) ja Irlantikin on lähempänä yhdistymistä kuin koskaan ennen. Entä jos Yhdistyneestä Kuningaskunnasta tulee Englannin kuningaskunta Walesin itsehallintoalueella? Toivon syvästi, että Cameronin seuraaja osaa pelata korttinsa hyvin ja löytää sopivan ratkaisun, muutoin menee muutama kartta uusiksi muutoinkin kuin Skotlannin osalta.

3. Nuorten valta. Nuorista (18-24v) 75 % äänesti #Bremain’in puolesta. Äänestystulos olisi hyvin todennäköisesti heilahtanut lähemmäs tasapeliä, jos 16-18-vuotiaat olisivat saaneet äänestää. Tämä olisi ollut ehdottomasti tarpeen, sillä hehän ovat he, jotka tämän äänestyksen kanssa pisimpään elävät. Meidänkin perheessä minä ja pikkusiskoni ollaan vieläkin järkyttyneitä, kun äitini osaa ottaa asian rauhallisesti. Mitä nyt käy siskoni haaveille brittiyliopistosta? Miltä näyttää tuleva Eurooppa, jonka parissa minäkin jo nyt vähän vaikutan? Siksi #voteat16.

Synkkä on mieleni. Muu Eurooppa tulee jatkamaan tästä vahvempana yhdessä ilman vastahakoisia brittejä, mutta ei sekään nyt ole kiva asia. Kaikkien eurooppalaisten ongelmat ovat meidän yhteisiä ongelmia, leireihin jakautuminen kuuluu mennneille vuosisadoille.