Viime viikolla hieraisin hieman silmiäni, kun luin BOND-sähkömopopyöristä ensimmäistä kertaa. Tutkailin hetken asiaa itsekseni ja työkaverieni kanssa, kunnes yhdessä todettiin, että minun on ihan pakko koeajaa tällainen vempele. Keräsin tähän blogiin ajatukseni, sillä niitä on paljon.

Mopopyörän ominaisuudet

Ensin alkuun on hyvä käydä läpi, että millainen vempele tämä sähkömopopyörä oikein on. Kyseessä ei siis ole pelkästään sähköpyörä, koska mopopyörien rakenteellinen huippunopeus on reilusti yli 25 km/h, joka on lain asettama yläraja sähköavusteisen polkupyörän nopeudelle. Nämä ovat siis rekisteröity mopoiksi, jolloin sähkömoottorin avustuksella voi polkea 40 km/h ilman suurta vaivaa. Mopopyörät eivät kuitenkaan ole puhtaita mopoja, koska sähkömoottori toimii vain polkiessa – ilman polkemista vauhti hidastuu.

Vasemmalta etujarrun vierestä löytyy ajovalojen, äänimerkin ja sähköavustuksen vaihteiden napit. Oikealla takajarrun vieressä on varsinaisen polkupyörän seitsemän vaihdetta ja puhelinteline, joka on tosin vähän hutera minun makuuni. Keskellä olevan ajovalon korkeuskulmaa voi helposti säätää.

Mopopyörässä on seitsemän varsinaista polkupyörän vaihdetta ja kolme sähköavustuksen vaihdetta. Ykkösvaihde rajoittaa avustuksen 25 km/h nopeuteen ja toinen vaihde rajoittaa nopeuden jonnekin 25-40 km/h välimaastoon; en muistanut selvittää sitä tarkemmin. Nopeus ja valittu avustuksen vaihde näkyy hyvin rungossa olevasta näytöstä, vaikka se onkin vähän kaukana siitä, että pitäisi katsoa eteenpäin. Pyörässä ei ole soittokelloa, vaan kunnon sähköinen äänimerkki, joka on korviini ihan yhtä äänekäs kuin auton torvi. Pyörässä soisi olevan myös pienemmän kellon – töötti ainoana varoitusvälineenä on vähän raju näin polkupyörän selästä.

Pyörän takakorista löytyy pyörän oma kypärä, ja koriin mahtuu isokin laukku. Kori kestää ainakin 25 kg painoa, ja kypärän tai oman laukun suojaksi on sääsuoja.

Pyörän jarrut ovat todella hyvin purevia levyjarruja, vaikka ne kirskuivat omalla testiajollani – tosin syy on luultavasti siinä, että ne saattoivat olla vielä märkiä aamun sateiden jälkeen. Pyörän painoa en osaa verrata muihin sähköpyöriin, mutta aika raskaalta se silti tuntui. En kantaisi tätä minkään portaikon yli. Pyörän satulan korkeus säätyy kuin toimistotuolissa – kahvasta vetämällä satula nousee, ellei sitä paina alas.

Rekisterikilven yläpuolella on viiden punaisen ledin takavalo, joka kirkastuu jarruja käyttäessä – kuten jarruvalon pitääkin. Takapyörän keskiö on muhkea.
Jos jokin mopopyörässä itsessään epäilyttää, niin se on hyvin tarkkaan asennetut lokasuojat – takalokasuojan ja takapyörän väliin ei mahtuisi edes kolikkoa.

Ajotuntuma

Heti alkuun on pakko todeta, että minulla ei ole aikaisempaa kokemusta sähköpyöristä. Siitä huolimatta haluan hehkuttaa todella kevyttä ajamista: jo puolivillaisella polkemisella sähkömoottori avusti varsin hyvään vauhtiin, eikä minulle tullut edes lämmin viiden kilometrin koeajolla. Keveän polkemisen lisäksi pyörä on todella vakaa ajaa, eikä minulle esimerkiksi tullut lainkaan epäitsevarma olo hetkellisesti käyttäessäni puhelinta vajaan 50 km/h vauhdissa – siis jotain, mitä en IKINÄ uskaltaisi tehdä omalla polkupyörällä.

Suurin nopeus, johon ylsin. Rungon näytöltä näkyy nopeuden lisäksi aika selvästi avustuksen vaihe ja pyörän latausaste – 100 % latausasteella on 100 km toimintasäde, joten tällä kaverilla olisi päässyt vielä 63 km.

Koeajollani ajoin Kampista Uudenmaankadulle, josta ajoin edelleen Esplananadien, Pohjoisrannan ja Sörnäisten rantatien kautta Suvilahteen. Suvilahdesta koukkasin vielä takaisin rantatielle ja kotiin Merihakaan. Ajomatkalla ajoin siis jonkin verran nupukivellä, jolla oli yllättävän siedettävä ajaa – ainakin verrattuna omaan maantiepyörään ja Alepa-fillareihin. Mopopyörä on vankka ja vakuuttava ajopeli.

Minulla ei ollut mitään ongelmaa ajaa autoliikenteen tahdissa – päinvastoin, ohittelin sujuvasti rekkoja, eikä kukaan ohittanut minua. Mopopyörällä siis pystyy toki polkemaan yli 40 km/h vauhdilla, mutta en saanut nopeusmittaria yli 48,5 km/h. Sähköavustus leikkautuu siihen mennessä sujuvasti pois päältä, mutta mopopyörällä pärjää hyvin 50 km/h rajoitusalueella.

Mopopyörän selästä pystyi oikeastaan havainnoimaan edessä olevaa liikennetilannetta paremmin kuin autolla, kun taas taakse oli vaikeampi vilkuilla. Vehje on ihan näppärä keskustan liikenteessä, kun mopopyörällä voi nopeasti kiihdyttää hyvään vauhtiin, ja tarpeen vaatiessa on hyvin helppo ja nopeaa luiskahtaa parkkiin kadun reunaan tai muuten vaan pysähtyä. Samaa en voi tehdä autolla yhtä helposti.

Huomaan vertaavani mopopyörää enemmän autolla ajamiseen kuin omaan pyörääni – siihen on kuitenkin hyvä syy. En saa ajaa samoilla väylillä, jolloin toki olisi todella hassua verrata niitä kulkupeleinä. Omaan polkupyörään verrattuna mopopyörä olisi toki ihan voittamaton kaikilta mahdollisilta näkökulmilta.

Missä näillä oikeen saa ajaa?

Nämä mopopyörät ovat siis siitä hassuja vempeleitä, ettei näillä saa ajaa pyöräväylillä, ellei niillä ole erikseen sallittu mopoja. Näitä mopoille sallittuja pyöräteitä on vain moottoriteiden rinnalla, eli ei yhtäkään näiden polkupyörien toiminta-alueella. Tämä alue, jolle mopopyörä pitää vuokrauksen jälkeen siis palauttaa, on kantakaupungin alue rajautuen Hakamäentiehen. Minun laintulkintani mukaan näillä saa ajaa vain ja ainoastaan ajoradalla autojen seassa.

Näitä mopopyöriä vuokraava yritys on kuitenkin eri mieltä; sivuilla bond.info todetaan, että pyörien sähköavustuksen ykkösvaihteella saisi ajaa pyöräväylillä ihan samalla tavalla kuin sähköavusteisilla polkupyörillä. Periaatteessa ymmärrän tämän – tilannenopeudet ja muut tekijät pysyvät samalla tasolla muiden pyöräilijöiden kanssa. Oikeastaan ajoni olisi luultavasti turvallisempaa, kun omalla pyörälläni puikkelehdin 25 km/h-nopeutta suuremmilla nopeuksilla muiden pyöräilijöiden ohi.

Tämä kuitenkin perustuu luottamukseen, ettei kuljettaja nosta sähköavustuksen vaihdetta. Minun käsittääkseni tämä olisi lain edessä sama tilanne, kuin että varsinainen mopoilija saisi ajaa pyöräväylillä, jos hän lupaisi ajaa korkeintaan 25 km/h. Laki ei taida taipua tähän, ja pyöräväylillä ajaminen taitaa olla kaikissa tilanteissa laitonta.

Minun mielestäni lain taipuminen olisi toki fiksua. Eihän laki rajoita autojenkaan huippunopeutta 120 km/h. Autojen ylinopeuksia rajoitetaan liikenteenvalvonnalla, ja ihan samaa periaatetta voisi soveltaa kaksipyöräiseen liikenteeseen. Kirjoitinkin pyöräilyn liikennevalvonnan tarpeesta mielipidekirjoituksen Hesariin – nähtäväksi toki jää, julkaistaanko sitä koskaan.

Hinnoittelu – kalliimpi kuin DriveNow?

Näillä mopopyörillä ajaminen kustantaa 1 €/varaus, 1 €/km ja 10 snt/min. Vertailun vuoksi muiden liikkumishärveleiden ja taksien hintoja arki-iltaisin klo 18-20:

  • Voi-sähköpotkulaudat 1 €/varaus ja 30 snt/km
  • Tier-sähköpotkulaudat 1 €/varaus ja 25 snt/km
  • DriveNow-yhteiskäyttöautot 0,57 €/min
  • Taksi Helsinki 3,90 €/kyyti, 1,09 €/km ja 0,89 €/min
  • Kovanen 3,90 €/kyyti, 1,09 €/km ja 0,89 €/min
  • Lähitaksi 7,90 €kyyti, 1,00 €/km ja 0,75 €/km

Toisin sanoen, hitaillakin nopeuksilla (15 km/h) sähkömopopyörä on potkulautoja kalliimpi, mutta vain vähän (0,35 vs 0,25-30 snt/km). 30 km/h nopeuksilla pyörä onkin tuplasti potkulautoja kalliimpi – sähkömopopyörän hinnaksi tulee 60 snt/min, joka on jopa DriveNow-yhteiskäyttöauton vuokrahintaa enemmän (!!!).

Mopopyöräily tulee toki reilusti taksia halvemmaksi, mutta niin tulee myös yhteiskäyttöautoilu, vaikka laskisi mukaan pysäköintiin kuluvat muutamat minuutit. DriveNow:n hinnalla saa vieläpä sääsuojan ja mahdollisuuden kuljettaa kavereita tai enemmän tavaraa. Mopopyörä sentään voisi olla nopeampi, jos sillä saisi ohittaa ruuhkapaikat pyöräväylien kautta, mutta eihän se onnistu.

Miksi siis ottaisin sähkömopopyörän? Lyhyillä matkoilla sähköpotkulaudat tulevat halvemmiksi, keskipitkillä matkoilla ja sadesäällä yhteiskäyttöautot tarjoavat enemmän ja pitkiä matkoja näillä ei oikeastaan voi tehdä, kun alue ulottuu vain kantakaupunkiin. Kantakaupungin alueella käytän paljon mielummin kaupunkipyörää, omaa pyörää tai julkista liikennettä – ei minulla opiskelijana ole muuhunkaan varaa.

Ennustukseni mopopyörien tulevaisuudesta

Sähkömopopyörät tulevat muiden sähköisten yhteiskäyttövempeleiden kanssa vaikuttamaan kaupunkiliikenteen murrokseen: nopeasti vuokattavat potkulaudat, pyörät ja autot vievät jonkin verran asiakkaita takseilta, nopeuttavat liikenteen murrosta autoilusta kestävämpiin kulkumuotoihin ja pakottavat kaupungin pohtimaan katujen tilajakoa uusiksi. Kaksipyöräiset sähkövälineet ja polkupyörät tarvitsevat laadukkaampia pyöräväyliä, ja jossain kohtaa pitää vetää jokin raja, että mihin kaikkialle näitä vempeleitä voi pysäköidä. Helsinkiin vissiin juuri rantautui viides potkulautafirma, ja se alkaa näkyä katukuvassa.

Tämän sähkömopopyörän osuus tästä murroksesta jäänee kuitenkin pieneksi. Suomen lainsäädännön, mopoluokittelun ja Helsingin muiden olosuhteiden takia sähkömopopyörä on hankala, kun sen kustannukset, ajokorttivaatimukset ja reititys vastaa autoilua. Näissä mopopyörissä ei kuitenkaan ole merkittäviä etuja autoiluun nähden, muuta kuin ympäristönäkökulmat ja se mahdollinen tilanne, että vuokraajalla on mopokortti, mutta ei ajokorttia. Mopopyörä taitaa toki olla nopein liikkumiskeino ovelta ovelle kantakaupungin halki, mutta etu muihin vempeleisiin nähden jää pieneksi – varsinkin, kun ottaa huomioon mopoluokituksen rajoitteet.

Näiden pyörien käyttö tullee jäämään pieneksi, ellei alennetulla nopeudella ajamista sallita pyöräväylillä. Se vaatisi kuitenkin lakimuutosta, missä menisi ainakin muutama vuosi. Siihen mennessä tämä yritys voi hyvin olla jo poistunut Helsingistä.

Sen sijaan väitän, että ihan 25 km/h kattonopeuden sähköavusteinen polkupyörä voisi olla suositumpi: sillä voisi ajaa vapaammin, nopeushäviö ei ole niin suuri ja käyttö tulisi halvemmaksi. Näissä Bondin pyörissä on vissiin kiinni yli 20 000 € mopopyörää kohden, mikä on lähempänä auton hintaa kuin polkupyörän hintaa.

Vuoden kuluessa nähdään, kuinka väärässä olen nyt!

PS. Tästä mopopyörien osalta synkästä visiosta huolimatta suosittelen todellakin ainakin kerran kokeilemaan mopopyörällä ajoa, sillä olihan se myös hauskaa! 🎉