Niin. Mitä kaikkea minun pitäisi ottaa mukaan vaellukselle? Mitä kaikkea minun pitäisi suunnitella ennalta? Kun ensimmäisiä kertoja tartuin ajatukseen vaeltamisesta, mielessäni oli vain ihan liikaa kysymyksiä tarvittavista varusteista, tiedoista ja taidoista.

Ennen vaelluskesäni reittisuunnittelua ja edes ajankohdan määrittelyä, käytin aika paljon aikaa ihan vain lukemiseen. Etsin vastauksia moniin kysymyksiin, ja niihin löysin onneksi löysin myös hyvin vastauksia?

  • Millaiset vaelluskengät? – Korkeavartiset tukevalla pohjalla, jos suuntaan Kolin kivikkoihin painavalla rinkalla.
  • Kuinka paljon kamaa voin kantaa? – Korkeintaan 15-20 kg.
  • Minkä materiaalin vaatteet olisivat hyviä? – Alle ainakin merinovillaa, päälle jotain hengittävää.
  • Pitäisikö minun ostaa Trangia? – Ei, kaasukeitin on tarpeisiini sopivampi.
  • Kuinka paljon tarvitsen vettä? – 2,5 l/pv on hyvä ohjearvo.
  • Kuinka paljon energiaa tarvitsen päivässä? – Reilu 2000 kilokaloria varsinaisista aterioista, minkä lisäksi parisataa grammaa energiapitoisia välipaloja päivässä.

Lisäksi minulle ratkesi telttaa ja sadevaatteita ostaessa vesipilariarvon käsite, rinkan oikeaoppiset säädöt (kyllä, 10 vuotta rinkan ostamisen jälkeen) ja vaikka mitä muuta. Kaiken tämän tiedon jälkeen oli hyvä sitten jatkaa tarkemmin varustelistan suunnittelua.

Mitä minulla oli omasta takaa?

Siitä huolimatta, että vaatekaappini oli lähtötilanteessa täysin kaupunkilaisen vaatekaappi, oli minulla joitakin varusteita ja vaatteita olemassa jo valmiiksi. Näistä kiitän tuhannesti lyhyttä partiouraani vuosikymmenen takaa, minkä lisäksi pari vaatetta kuuluu luonnostaan jopa kaupunkilaisen ulkoiluvarusteisiin.

Kaikki vanhat varusteeni ja vaatteeni koottuna yhteen kuvaan. Nämä eivät yksinään veisi millekään vaellukselle.

Partioajoilta minulla oli rinkka, makuupussi ja makuualusta. Näissä kaikissa oli tosin se huono puoli, että ne ovat vuosikymmen sitten eläneen itseni kokoisia: makuupussi on itsensä mukaan korkeintaan 175 cm pitkille ja rinkka on Haltian Junior-sarjaa ja tilavuudeltaan vain 50 litraa. Päätin kuitenkin pärjätä näillä: makuupussissani olen viime vuosina mahtunut hyvin nukkumaan, ja rinkka saa luvan kelvata – enpä ainakaan pakkaa liikaa kannettavaa mukaan.

Reissupyyhkeeksi kelvannee isoäidin lahjoittama pellavapyyhe. Laskettelutakin erillinen fleecetakki menee kevyestä takista, ja viime jouluna äidin lahjoittama merinovillainen aluskerrasto on oikein pätevä aluskerrasto. Eteiskaapista löytyi sormikkaat ja kauluri. Muista kaapeista löytyi sytkäri, kenttäpulloja, aurinkovoidetta, hyttyskarkoitetta, matkalaturi, kompassi, leatherman ja otsalamppu.

Mitä kaikkea ostin?

Aika paljon tavaraa jäi siis vielä ostettavaksi. Ostosteni yhteenlaskettu hinta ylitti tonnin aika helposti, joten nämä varusteinvestoinnit, ja siten koko vaellusharrastus, ei tulleet järin halvoiksi. Toisaalta tästä eteenpäin tuleville vaellusmatkoille minun ei tarvitse ruoka- ja matkakulujen lisäksi maksaa ylimääräistä, ja onpahan minulla nyt vihdoinkin kunnolliset ulkoiluvaatteet!

Partioaitasta ostin itselleni Handwagin vaelluskengät, Friluftsin Bentee-teltan, Primuksen Lite+ kaasukeittimen, litran termospullon, ensiapupakkauksen, Kolin kartan, istuinalustan, Marmotin Precip sadetakin ja sadehousut.

En kuitenkaan päätynyt ostamaan sadeasun lisäksi muita vaatteita Partioaitasta. Sen sijaan lähdin ostoksille Varustelekaan kahdesta syystä: minun nähdäkseni Varustelekasta sain halvemmalla hyvät merinovillaiset alusvaatteet, pipon ja sukat, minkä lisäksi olen intin loppumisen jälkeen odottanut aivan liian innokkaasti hyvää syytä ostaa M05-kuosin maastovaatteita. Siispä ostin myös Varustelekasta kenttähousut ja seikkailijahatun. Samalla ostosreissulla sain myös kätevästi kaksi kenttäpulloa lisää, jotta minulta ei varmasti lopu vesi kesken Kolin reissulla.

Apteekista santsasin myös ihan perus valkovaseliinia. Intissä sekä juoksemillani maratoneilla olen todennyt nivusten, sisäreisien ja kainaloiden rasvaamisen vaseliinilla ehkäisevän todella hyvin hiertymiä ja hankaumia pitkäkestoisessa juoksussa tai kävelyssä. Sen sijaan jalkateriin en osa talkkia, vaan luotan tuplasukkiin. Kahden sukat kengän sisällä estää todella tehokkaasti hiertymiä, kun sukan ja jalan väliset liikkeet ja kitkavoimat siirtyvät sukkien välille – en ole koskaan saanut jalkoihini hiertymiä tuplasukilla.

Suunnitelmia tulevaisuuteen

Näillä varusteillä väittäisin pärjääväni hyvin useamman yön reissulla kesäolosuhteissa. Toki, jos aion varustautua kylmepiä olosuhteita varten, minun pitäisi hankkia myös eristäviä vaatekerroksia tai ainakin vähän talvitakkimaisempi taukotakki. Sitten taas pidemmillä reissuilla voisin hankkia uuden rinkan: nykyiseen ei taitaisi fiksusti mahtua pidemmän matkan edestä ruokaa, ja muutoinkin painavammalla voisin metsästää rinkkaa, jolla saisin suuremman osan painosta lähemmäksi selkää.

Näiden kamppeiden ja vaatteiden lisäksi reppuuni tulee toki myös retkiruokaa, välipaloja, kaasua keittimeen ja sen sellaista. Näitä en kuitenkaan ota tässä postauksessa huomioon – kutakin matkaa koskevat kertajutut ovat toki oma asiansa.

Seuraavassa kirjoituksessa palaan tunnelmiin Kolin reissun jäljiltä – toivotaan, että myös silloin olen varustukseen yhtä tyytyväinen kuin nyt. 😃