Mulla on viimeisimmät neljä vuotta ollut tavoitteena tehdä aina kerran kesässä jotain vähän päräyttävämpää. Vuonna 2016 pyöräilin Helsingistä Orivedelle 200 km SLL:n koulukävijäkoulutukselle. Vuonna 2017 tein RUK-hattutempun; Kirkkiksen, JoHan ja kurssin puheenjohtajuuden. Vuonna 2018 juoksin ensimmäisen maratonini. Vuonna 2019 aion lähteä viikon vaellukselle yksin.
Intin kesä-RUK:ssa eräily oli niin kivaa, että olen tästä vaelluskesästä unelmoinut jo vuosia. Olen pitänyt itseäni hyvin kauan vain kaupunkilaisena, jolle riittävä annos luontoa löytyy puistoista. Tätä puolta itsestäni haluan lähteä haastamaan – mikä nyt ei voisikaan olla parempi vastapaino toimistotyölle ja kaupunkielämällä kuin kunnollinen irtiotto puhelinverkkojen ulkopuolelle aina silloin tällöin? Sellainen ihminen mä ehkä halusaisin olla.
Noh, milloin sitten lähden viikon yksinvaellukselle? En ehkä ihan pian; ei ole ehkä järkevä aloittaa nollista suoraan viikon vaellukselle pohjoisimpaan Lappiin. Sen sijaan olen lähdössä Kolille kiertämään Herajärven kierroksen (n. 60 km), johon minulla mennee kolmesta neljään päivää. Puolikas viikko pyöristyy viikkoon, joten suostun itse laskemaan Herajärven kierroksen alkuperäiseen tavoitteeseeni viikon vaelluksesta.
Tätä Kolin reissua ennen päätin myös kipaista Nuuksiossa vähän harjoittelemassa yhden yön yli eräilyä. Tämä blogipostaus käsittelee sitä reissua muutamasta eri näkökulmasta.
Vaellusvarusteiden testaus
Iso osa tähän kesään valmistautumista on mennyt relevantin tiedon etsimiseen ja oikeiden varusteiden löytämiseen. Minun vaatekaappini on täysin kaupunkilaisen vaatekaappi, jossa ei ollut laisinkaan ulkoiluvaatteita. Palaan ennakkovalmistautumisiin seuraavassa postauksessa myöhemmin tällä viikolla erikseen, mutta nyt jo muutama sana.
Tämän reissun tavoitteena oli kerätä itsevarmuutta Kolia varten mutta myös oli tärkeää testata varustukseni, jotta varmasti pääreissuni ei hajoa huonoihin varustevalintoihin. Ihan kaikkea en tosin päässyt testaamaan, sillä Nuuksiossa ei ihan satanut – taivaalta tuli iholle vain kymmenen pisaraa tunnin välein. Ja kyllä, laskin nämä pisarat. Pystyin kuitenkin ilokseni toteamaan, että kenkäni eivät hierrä päivän kävelemisen jälkeen, rinkka ei paina liikaa ja telttailu onnistui hyvin.
Pari tavaraa kuitenkin pitää vielä uusia: tälle reissulle pikaisesti nappaama halpisvyöni keräsi hikeä eikä millään oikein kuivunut – vaihtoon. Lisäksi totesin tarvitsevani työhanskoja, kunnollisen karabiinerin kenttäpullon ripustamiseen housuista sekä varasoljet rinkkani vyöklipsuihin. Rinkkani on useita vuosia vanha, ja muoviosat ovat hapertuneet sen verran, että mielummin uusin ne ennen Kolia kuin vasta Kolilla. Päälisin puolin kuitenkin voin todeta, että näillä kamppeilla kehtaa lähteä Pohjois-Karjalaan!
Nuuksion vaellusreitit
Kiersin nuuksiossa reittejä illalla yhteensä reilu 15 kilsaa: Haltiasta Haukkalammen yhdysreittiä (n. 4 km) Mustalammelle, josta käsin kiersin Korpilammenkierroksen (n. 7 km) ja Haukankierroksen (n. 4 km).
Polut olivat pääosin todella hyvin merkittyjä – vain yhdessä risteyksessä meinasin lähteä väärään suuntaan – ja minusta kohtalaisen helppokulkuisia. Näihin reitteihin mahtui toki myös todella hienoja luontomaisemia, ja koin oikeasti päässeeni luontoon, vaikka tiesin hyvin olevani Espoossa, ja Helsinki-Vantaan lentokoneet ujelsivat varsin taukoamatta pään päällä.
Asettautuminen yöksi
Illan kävelylenkin jälkeen oli kahdeksalta valmis asettautumaan yöksi. Löysin Mustalammen telttailualueelta aivan upean paikan – kalliorinteen puolessa välissä oli teltan mentävä tasainen kohta, joka oli vieläpä hyvin piilossa varsinaiselta luontopolulta ja viereiseltä keittokatokselta. Eteen avautui ihana järvinäköala.
Vaikka kasasin telttaani ensimmistä kertaa, minulla meni siihen vain noin 15 min. Telttani (Frilufts Bentee) oli hyvin helposti kasattava yhden hengen teltta. Lisäksi leiriytymiseen meneväksi ajaksi voisin laskea iltapalani (Blå Bandin puuro) syömisen, hampaiden pesun ja telttaan asettautumisen. Vaikka suoritin ihan rennosti, olin jo makuupussissa nukkumavalmiina hyvin jo yhdeksältä, hyvin tunnin kuluessa siitä, kun tiputin rinkkani selästä.
Olin ottanut matkalukemiseksi viimeisimmän The Economist -lehden numeron, jonka kanssa kulutin aikaa siihen asti, että ilta pimeni hieman enemmän ja minua alkoi oikeast nukuttaa. Yön nukuin toki aika katkonaisesti – en ole taas kahteen vuoteen nukkunut teltassa, ja Helsinki-Vantaan lentoliikennemelu häiritsi yllättävän paljon.
Aamu ja jälkifiilikset
Aamulla heräsin silti virkeänä seitsemältä. Aamutoimet sujuivat taas vikkelämmin, kuin olisin odottanut – ennen kahdeksaa olin jo syönyt aamupalan, purkanut teltan, pukeutunut ja pakannut rinkan. Kävelin reilun tunnin takaisin Haltian bussipysäkeille, josta vajaan tunnin odottamisen jälkeen sain napattua bussin 245A, ja Espoon keskuksesta edelleen junan Helsinkiin. Olin kotona jo hieman ennen klo 11, ja suihkun jälkeen pääsin suoraan lounaan pariin.
Miltä reissu tuntui? Kivalta! Kaikki kamppeet pelitti, minä tykkäsin luonnossa kävelemisestä ja yön viettäminen metsässä yksin ei minusta ollut lainkaan epämukavaa. Pääsin reissulta palaamaan nopeastia arkielämän askareisiin, ja matkat Nuuksioon ja takaisin olivat kohtalaisen helppoja ja nopeita. Itsevarmuuteni eräjormana kasvoi kohisten.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin – muutaman päivän päästä olisi tarkoitus suunnata kohti Kolia ja Herajärven kierrosta. Lähipäivinä pitää enää hieman hioa varusteita ja käydä ostamassa reilusti retkimuonaa. Lisäksi aion kirjoittaa varusteideni haalimisprosessista vielä ennen Kolin reissun arviointia. Katotaan, mitkä on fiilikset silloin! 🎉🎉🎉
HEGE MIETTINEN 