Forssan ratikka

Meikäläistä ja meikäläisen ammattikuntaa on helppo syyttää penseäksi uusille ideoille. Ilmoilla on toisinaan paljon villejä ajatuksia liikennehankkeiksi, joista usempia päädyn torjumaan milloin mistäkin syystä. Monet ehdotukset ovat turhan helposti liian kalliita hyötyihin nähden tai niiden keskeiset hyödyt voi olla fiksumpaa saavuttaa muilla keinoilla. Yhdestä jos toisesta keskustelusta voi helposti syntyä sellainen kuva, että ammattilaiset olisivat kaikkia uusia ajatuksia vastaan.

Mutta heitetään sellaiset sellaiset asenteet hetkeksi roskakoriin ja ideoidaan villisti! Join blogin kirjoituspäivänä kaksi kupillista kahvia, vaikka en usein koske kofeiiniin. Niillä pärinöillä oli helppo nousta uusiin korkeuksiin ja keksiä jotain aivan päätöntä. Suunniteltaisiinko vaikka ratikkaa Forssaan?

Tausta

Lennokkaat ajatukseni lähtivät liikkeelle Jokioisten rautatiestä. Se on kapearaiteinen rautatie, joka on aikanaan ulottunut Humppilasta Forssaan. Rautatien pituus oli 23 kilometriä ja raideleveys 75 cm, eli noin puolet valtion rataverkon leveydestä. Radalla liikennöitiin henkilöjunia 1899–1954 ja tavarajunia 1899–1974. 1970-luvulla radasta purettiin osuudet Forssa–Jokioinen ja Minkö–Humppila.

Toisaalta myöhemmin 1990-luvulla rataosuus Minkiö–Humppila rakennettiin uudestaan. Rata Humppila–Jokioinen on nykyisin elävä museorautatie. Se on Suomen ainoa nykypäiviin säilynyt yleiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle avoilla ollut kapearaiteinen rautatie.

Mitä jos tämä museorautatie otettaisiin hyötykäyttöön ihan päivittäisessä liikenteessä? Rata yhdistää kaksi merkittävää paikkaa: Humppilan, jossa pysähtyy kaikki Turku–Tampere-välin junat sekä Forssan keskustaajaman, jossa asuu noin 20 000 asukasta. Humppilasta on vajaa tunti sekä Turkuun että Tampereelle. Eri suuntien junat kohtaavat samaan aikaan juuri Humppilassa. Yhdellä kerran tunnissa kulkevalla junalla tai ratikalla voisi yhdistää Forssan sekä Tampereen että Turun suunnan juniin hyvin kätevästi. Toki olisi hyvä, että ne Turku–Tampere-junatkin kulkisivat säännöllisesti kerran tunnissa – se on kuitenkin toisen blogin aihe.

Mitä jos rautatietä jatkettaisiin Jokioisista Tammelaan asti? Tällöin rautatie kattaisi kaikki Forssan keskustaajaman keskeiset osat, jotka sijoittuvat raideliikenteen kannalta kätevästi hyvin nauhamaisesti. Sen lisäksi, että rata yhdistäisi Forssan junayhteyksiin, radalla voisi matkustaa Jokioisten, Forssan ja Tammelan välillä.

Konsepti

Eiköhän laiteta töpinäksi! Suunnitellaan tunnin vuorovälin alueellinen ratikka reitille Humppila–Jokioinen–Forssa–Tammela. Reitti Humppilan ja Jokioisten välillä olisi nykyistä rataa pitkin. Radan geometria on hyvä ja mahdollistaisi korkeatkin nopeudet, vaikka radan kunto nykyisin niitä varmaankin rajoittaa. Jokioisista Forssaan rata pitäisi rakentaa uudestaan vanhalle ratalinjaukselle. Forssassa ja Tammelassa rata kulkisi tieverkolla esimerkiksi reitillä Rautatienkatu–Hämeentie–Forssantie. Rata olisi kokonaisuudessaan noin 30 kilometriä pitkä.

Rata olisi riittävän lyhyt siihen, että tunnin vuorovälin liikennöinti olisi mahdollista toteuttaa vain yhdellä ratikalla. Yhden vaunun kaveriksi pitäisi kuitenkin hankkia vähintään toinen ratikka, jotta onnettomuuden sattuessa on varavaunu ja yhden vaunun voi määräajoin poistaa liikenteestä huoltotoimenpiteitä varten. Silloin kun vaunuille ei tehtäisi huoltoja, toista ratikkaa voisi ajaa Jokioisten ja Tammelan välillä tihentämään vuoroväliä puoleen tuntiin.

Kutsun kulkuvälinettä tässä ratikaksi, vaikka sitä voisi varmasti kutsua myös lähijunaksi. Raja-aita on junien ja ratikoiden välillä on häilyvä Forssan seudun mittakaavassa. Riippumatta varsinaisesta kaluston luokituksesta kiinnittäisin huomiota seuraaviin ominaisuuksiin:

• Kaluston ei tarvitse olla kovin pitkää: suurten kaupungien 34–45 metristen ratikoiden tai 50–100 metristen lähijunien sijaan Forssaan voisi sopia vaikka noin 20 metriä pitkä kalustoyksikkö.
• Kaluston ei tarvinne perustua täysin sähköistettyyn rataan: kalustoyksiköiden pieni koko ja pieni määrä ratakilometrejä kohden voisi mahdollistaa sen, että ratikat olisivat taloudellisempia toteuttaa osittain tai kokonaan akkukäyttöisinä.
• Kaluston lattian olisi hyvä olla mahdollisimman matalalla. Tässä hyvin kapea 75 cm raideleveys voi aiheuttaa haasteita. Toisaalta pysäkkejä ei toteutettaisi kovinkaan ahtaisiin paikkoihin, jolloin voisi olla mahdollista toteuttaa hieman korkeammatkin laiturit ja niiden vaatimat rampit.
• Kalustoa voi olla vaikeaa saada vain 2 kappaleen erä. Maailmalla on kuitenkin jonkin verran olemassa 750–762 millimetrin raideleveden rautateitä, että kalustoa pitäisi olla saatavissa.

Pienen kalustomäärän ja harvan vuorovälin johdosta rata voisi olla kauttaaltaan yksiraiteinen. Yhden junayksikön liikennöinnissä ei tarvittaisi lainkaan kohtauspaikkoja. Käytännössä sellaiset olisi hyvä toteuttaa Jokioisten ja Forssan kohdille. Kohtaamiset Jokioisissa mahdollistaisi puolen tunnin välein liikennöinnin koko rataosuudelle ja Forssan kohtaamiset puolen tunnin liikennöinnin Jokioinen–Tammela. Yksiraiteinen rata olisi myös helpompi mahduttaa nykyisiin katutiloihin kuin kaksiraiteinen rata.

Tehokas liikennöinti vaatisi suhteellisen pientä määrää pysäkkejä: yksi Humppilaan juna-aseman kylkeen, toinen Jokioisten Asematielle, mahdollisesti kolmas Sallintien eteläpäähän, 2–3 pysäkkiä Forssan alueelle ja viimeinen Tammelaan. Toisaalta jos kierrosaikaan mahtuu, Tammelaan voisi toteuttaa vaikka kolme pysäkkiä (Kytö, Hakkapeliitantie ja Hevoniemi), Minkiön nykyiselle museoasemalle voisi tehdä oman pysäkin ja Forssaan neljännen pysäkin.

Harva vuoroväli ja alueen pienet liikennemäärät voisivat mahdollistaa sen, että ratikasta tehtäisiin Suomen sujuvin: täydelliset valoetuudet tasoristeysmaisella toimintaperiaatteella.

Vaikutukset

Arviodaan vaikutukset kestävän kehityksen kolmen kärjen kautta: sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset vaikutukset.

Sosiaaliset vaikutukset

Kaikki radan vaikutusalueen kunnat ovat muuttotappiollisia ja ikääntyviä. Vuosien varrella kaupunkien on muututtava, jos ne haluavat taittaa väkimääränsä vähentymisen ja sopeutua ikääntyvään väestöön. Kunnat tarvitsevat vetovoimatekijöitä nuorelle väestölle. Suomen ainoa maaseuturatikka voisi hyvinkin olla sellainen.

Ratikka parantaisi yhteyksiä kahdesta kolmeen kasvukolmion kärjestä, kun Tampereelle ja Turkuun voisi matkustaa koko matkan raideliikenteellä. Nykyisellä etätyön kultakaudella tämä voisi tehdä osansa siinä, että Forssan asema Suomen kasvukolmion keskellä realisoituisi ja kunnasta tulisi asuinpaikkana aikaisempaa houkuttelevampi nykypäivän tietotyöläisille.

Ratikka olisi myös apuväline ikääntyvän väestön liikkumiseen. Kun väestö ikääntyy, yhä harvemmalla on ajokortti ja yhä harvemman on vaikeampi matkustaa palveluihin. Forssan seudulla vaikuttaa olevan aika vähän bussiliikennettä. Ratikka olisi ensiluokkainen tapa nostaa esteetön liikkuminen framille ja mahdollistaa ensiluokkainen liikkuminen ajokortittomille.

Ekologiset vaikutukset

Radan ekologiset vaikutukset olisivat luultavasti pieniä. Ratikka voisi auttaa vähentämään autoliikennettä ja muuta energiatehottomampaa kumipyöräliikennettä. Toisaalta radan rakentamisesta syntyisi luultavasti potentiaalisia päästövähennyksiä enemmän päästöjä.

Merkittävämmät ekologiset vaikutukset realisoituisivat vasta sillä, että alueen kunnat keskittäisivät kehittymistään ratikan varteen. Tällöin kaupunkien sisäiset matkat lyhentyvät ja olisivat aikaisempaa paremmin tehtävissä kävellen ja pyöräillen. Toisaalta kaupungit voivat halutessaan tiivistyä ilmankin ratikkaa.

Taloudelliset vaikutukset

Taloudellisesti ratikka olisi suhteellisen iso investointi alueen sinänsä pienille kunnille. Investointikustannus olisi useita kymmeniä miljoonia euroja, ellei suoraan kahdeksannumeroinen luku. Suurimmat investointikohteet olisivat varsinainen uusi rata, uusi Loimioen ylittävä silta Jokioisissa, pysäkit, katutyöt Forssassa ja liikenteenohjausjärjestelmä kaikkine liikennevaloineen. Uutta varikkorakennusta ei välttämättä tarvitsisi toteuttaa, jos ratikat mahtuisivat nykyiseen museojunien lämmitettyyn varikkorakennukseen.

Investointikustannukseen vaikuttanee paljon se, millaisella laatutasolla rata ja ratikka toteutettaisiin. Suurissa kaupungeissa ratikoita tehdään vimpan päälle korkealla laadulla. Tässä tapauksessa lähtisin kuitenkin enemmän siitä, että järjestelyistä tehtäisiin mahdollisimman halpoja. Ei design-pysäkkejä vaan perus peltikatokset. Nurmiradan sijaan sepeliä. Vältetään kunnallistekniikan siirtoja pois radan alta. Ei rakenneta ratikkakatua kokonaan uusiksi ja unohdetaan rinnakkaiset pyöräbaanat.

Ratikan liikennöinnin vuosittaiset kustannukset voisivat olla reilun miljoonan euron suuruusluokkaa. Vajaa miljoona euroa vuodessa varsinaista liikennöintiä (ajoenergia, kuljettajien palkat, kaluston kunnossapito) ja puoli miljoonaa euroa vuodessa kiinteitä kustannuksia (hallinto sekä kaluston ja varikon laitteiston investoinnit).

Tämä kustannusarvio ei tullut täysin hihasta – laskin ne samankaltaisella excelillä kuin olen laskenut Turun ja Vantaan ratikoiden liikennöintikustannukset! Ammattileluilla on hauska leikkiä, vaikka viiden minuutin laskelmani tarkkuus on varmasti hyvin heikko.

Ratikan liikennöinti toki toisi vastineeksi lipputuloja ja mahdollistaisi joitakin säästöjä siinä vähässä bussiliikenteessä, mitä alueella on. Näiden hyötyjen suuruutta on kuitenkin hankala arvioida lonkilta.

Jos kustannukset jaettaisiin kuntien kesken tasan vaikka asukasluvun suhteessa, Forssan kannettavaksi tulisi puolet kustannuksista: kymmenien miljoonien investointiosuus ja 0–1 miljoonaa euroa vuodessa juoksevia kuluja. Nämä ovat isoja summia kaupungille, jonka vuoden vuosittainen investointitaso on vain 5–13 miljoonaa euroa vuodessa ja vuosittaiset menot noin 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Yhteenveto

Raideliikennenörttinä on toisinaan hyvinkin helppo innostua villeistä ajatuksista. Tämä Forssan ratikka olisi yksi sellainen villi ajatus. Toisaalta jos paikallisetkin innostuisivat tästä ajatuksesta, voisin kuvitella sen toteutuskelpoiseksi.

On kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että seudulla ei ole uskallusta tai rahkeita uhkapelata villillä megahankkeella oman alueen tulevaisuudesta. Seutu voi aivan yhtä hyvin kehittyä ilman raideliikennettä panostamalla muihin kestäviin liikennemuotoihin, eli kävelyyn, pyöräilyyn ja bussiliikenteeseen. Museorautatiekin on aivan hyvä museorautatienä. Huomaan kuitenkin suhtautuvani ajatukseen pensästi, vaikka yritin olla sitä tekemättä.

Tämä Forssan ratikka on kuitenkin minusta hauska ajatusleikki. Toivottavasti sinustakin! Alla kommenteissa saa ehdottaa omia villejä visioita tämän leikin jatkeeksi.